”Siis kun mä kysyn Makelta (nimi muutettu) jotain asiaa, vaikka ihan tavallista asiaa, musta on ihan luonnollista että se miettii ennen kuin vastaa. Teidän kaltaiset ihmiset (merkitsevä katse työpariin ja minuun) sen sijaan vastaa heti, niin kuin ne eivät olisi ehtineet ollenkaan miettiä. Mistä se johtuu?” Kysymys esitetään minulle vankilan hengellisessä tilaisuudessa. Kaltaiseni ihmisen pitäisi osata vastata tähän heti ja miettimättä mutta en onnistunut.
Niin, mistä se johtuu? Tarve vastata heti, ilman että ehtisi miettimään? Pelkäänkö sanoa, etten tiedä vai pelkäänkö hiljaisuutta? Miksi toisen ihmisen kohtaamisen pitäisi lähteä siitä, että etukäteen lataa itsensä täyteen valmiita vastauksia? Kuitenkin on todistettavasti olemassa ainakin yksi ihminen, joka pitää Maken toimintamallia parempana. Mikä Makessa on niin erityistä?
Make miettii ennen kuin vastaa. Maken vierellä toisen kysymyksille ja toiselle ihmiselle on tilaa. Ehkä Make tuntee Jumalan, joka antaa kristitylle turvallisen peruskallion kaikissa olosuhteissa. Majesteetin, joka hallitsee kaaoksenkin keskellä. Ja siksi hänen vierellään voi rauhassa kysellä.
Tai ehkä Make on itse tullut kuulluksi, ja oppinut sitä kautta kuuntelemaan muita. Ehkä Make on oppinut jonkun rinnalla, että välillä on sallittua sanoa ”en tiedä” eikä hiljaisuutta tarvitse pelätä.
Herra, minäkin haluan oppia tuntemaan sen Jumalan, jonka Make tuntee.