Pääsin työryhmän mukana kurkistamaan vanhan, jo osittain huonokuntoisen talon ullakolle. Vierailun päätarkoitus saattoi liittyä talon rakenteisiin tutustumiseen, mutta minun huomioni varastivat hyllyt täynnä erikokoisia laatikoita. Laatikoissa näytti olevan paljon erilaisia askartelutarvikkeita: värjättyjä sulkia, muotoon sahattuja puupaloja, paperisia rusetteja, helmiä, erilaisia nippeleitä ja nappeleita. Jäin miettimään, miksi tarvikkeet olivat varastoituna ullakolle? Mitä tai ketä ne siellä odottivat?
Myöhemmin törmäsin samaan rakennukseen sisustuslehden sivuilla. Talolle oli käynyt hyvin, se oli vaihtanut omistajaa ja uudet omistajat olivat remontoineet sen taidolla, tyylillä ja rakkaudella. Mutta ajatukseni hairahtuivat taas ullakolla näkemiini laatikoihin täynnä erilaisia askartelutarvikkeita.
Mitä oli tapahtunut kaikille niille sulille, puupaloille, ruseteille, helmille ja muille? Saiko joku askartelija päästää niiden avulla luovuutensa valloilleen tai saivatko ne olla mukana tuomassa iloa jonkun ihmisen tärkeään päivään osana huolella tehtyä onnittelukorttia? Vai päätyivätkö ne kaikki laatikoineen päivineen Molokin kitaan remontin tieltä? Odottivatko ne turhaan sitä parempaa aikaa tai hetkeä, jota ei sitten loppupeleissä koskaan tullutkaan?
Omassa elämässä konmarittamisinnon lisäksi myös itsestä riippumattomat seikat, kuten vesivahinko, voivat saada aikaan tarpeen tutkia varastot pohjia myöden. Asbestiryhmän saapumisen tieltä tavaroita pakatessa mummolta perinnöksi saadut kahvikupit eivät tuotakaan ensisijaisesti iloa vaan tuskastumista: uskallanko heittää pois vai pitääkö nämä säilyttää? Voinko kunnioittaa mummoni muistoa antamalla nämä kirpputorille, niin että niiden puna-viher-turkoosista väriyhdistelmästä pääsee nauttimaan se, jolla on juuri näille kahvikupeille oikeaa käyttöä?
”Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.” (Ef. 2:10).
Pohdittavaa: Mitä sinä säilöt ja varastoit? Rohkaisevia ja kannustavia sanoja, joita voisit läheisille ja vähän kauempanakin oleville sanoa? Hellyydenosoituksia ja sitä kolmen tärkeän sanan lausetta sille kaikkein tärkeimmälle ihmiselle? Vai jotain muuta, katkeruutta ja loukatuksi tulemisen tunnetta?
Entä jos painolastista irti päästämisen, anteeksi antamisen, unohtamisen ja toisaalta hyvien sanojen käyttöön ottamisen aika onkin juuri tänään?