Tee ja keksi ilmaista

Julkaistu: tammikuu 22, 2020
Kirjoittaja: Jenni Sisto

Rippikoulun leirijaksoa edeltävällä oppitunnilla huomasin opetustilana toimivassa huoneessa pahvisen kyltin ja siihen tekstatut sanat ”Tee ja keksi ilmaista”. En yhtään ymmärtänyt kyltin sanomaa: haastettiinko siinä seurakunnan tiloissa vierailevia henkilöitä tekemään ja keksimään ilmaisia toimintamuotoja seurakunnan käyttöön vai mistä oli kyse… Tee ja keksi, tee ja keksi. Käskysanoja, jotka eivät vaikuttaneet liittyvän mihinkään kokonaisuuteen.

Samassa tilassa pidettiin jonakin muuna ajankohtana nuorten yökahvilatoimintaa. Tunnelmavalaistus, taustamusiikkina sen ajan suomi-gospelin kärkinimien tuotantoa, iloista puheensorinaa ja erilaisissa tehtävissä toimivia vapaaehtoisia seurakunnan nuoria. Kahvilan myyntitiskin läheisyydestä löytyi hinnasto, ja myynnissä oli mm. kahvia, limua, pizzaa, irtokarkkipusseja… Tarjolla oli myös teetä ja keksiä – veloituksetta. Tee ja keksi ilmaista – ei siis vaatimus, vaan viesti siitä, mitä järjestävä taho halusi tarjota yökahvilan osallistujille. Ilmaiseksi, rahatta ja hinnatta.

Ehkä keskittymiskykyni ei koulupäivän jälkeen ollut rippikoulun oppitunnilla enää varsinaista huippuluokkaa ja vähäinen käytettävissä ollut tarkkaavaisuus hairahtui huomioimaan epäoleellisia asioita. Tai sitten jostain syystä olin harjaantunut näkemään käskysanoja ja vaatimuksia sielläkin, missä niitä ei varsinaisesti edes ollut olemassa.

Myös suhteessa Jumalaan ”tee ja keksi ilmaista” on ollut minulle ennen kaikkea tehtävänanto, haaste ja kutsu ryhtyä työhön ja toimintaan. Mutta voisihan se olla myös kutsu pysähtyä, hiljentyä ja ottaa vastaan. Ilman omaa ansiota. Pelottavaa ja vaikeaa, mutta kokeilemisen arvoista.