”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten”

Julkaistu: 20 tammikuun, 2018
Kirjoittaja: Nina Iljala

Ihmiskehon kanssa työskennellessäni aina välillä pysähdyn otsikossa löytyvän Psalmin 139 jakeiden äärelle. Solujen maailmaan uppoutuneena en ole voinut kuin hämmästellä Jumalan luomistyön kauneutta! Kuinka pienen pienessä solussa on omanlaisensa aineenvaihdunta, miten lihassolut järjestäytyvät rakentuakseen, kuinka synapseissa kulkee tieto ja viesti kulkee silmänräpäyksessä aivokuorelta varpaanpäähän. Lihaksen pienen pienet lihaskäämit ja jänne-elimet aistivat muutoksia ja monimutkaisen ketjun tuloksena syntyy refleksi. Tuntuu kuin anatomian ja fysiologian kirjani olisivat täynnä Jumalan ihmeellisen työn julistamista.

Muutama kesä sitten eri lajeja treenatessani ja biitsiä pelatessani syntyi vasemman olkapään kiertäjäkalvosimeeni repeämä niin, etten lopulta pystynyt nostamaan käsivarttani. Kipu valvotti yöt, lötkönä roikkuva käsivarsi ärsytti päivät. Lääkäri määräsi sairaslomaa ja kipulääkkeitä ja itsekin tiesin, ettei kyseiseen tilanteeseen auttaisi kuin aika ja lepo.

Puolentoista vuoden päästä, ilman operaatioita, kaikessa hiljaisuudessa olkapään kudokset ovat tervehtyneet ja vauriot korjaantuneet; käteni nousee vaivatta ylös saakka, käsilläseisontakin jo onnistuu. Tämä kaikki on mahdollista ilman, että kirurgi olisi veitsellään työtä tehnyt tai ihmisen kädet olisivat muuten repeytymää kiinni kuroneet.

Kuinka ihmeellistä, että hiljaisuudessa ja levossa, ajan kanssa, ihmisten katseilta piilossa, tuo repeämä korjaantui aivan itsestään. Ja kuinka paljon ihmisen kehossa onkaan elämää mahdollistavia systeemejä!

”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.

Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.” (Psalmi 139:13-16)