Vuosia sitten lasten sutkauksia käsittelevällä palstalla kerrottiin lapsesta, jonka perheessä seurattiin aktiivisesti yleisurheilua. Elettiin 1990-lukua. Lapsi oli vanhempiensa mukana kylässä, ja vasta lukemaan oppineena hän tutki pitkään ja tarkasti kyläpaikan kirjahyllyä. Hyllyssä oli samalta kirjoittajalta vieretysten useampi teos, ja kirjojen selkämyksessä oli mainittu kirjan kirjoittaja. Jonkin ajan kuluttua lapsi huudahti: ”Nimi on kirjoitettu vahingossa väärin! Siinä piti lukea Mika Halvari!”
Herra, minun on helppo hymyillä tarinan lapselle. Sama ilmiö omassa elämässäni ei sitten enää niin hymyilytäkään… Joskus olen ollut sitä mieltä, että oman rajoittuneen näkökykyni mukaan jossakin elämäni tilanteessa on tapahtunut virhe tai vahinko. Toisinaan sitten vuosia myöhemmin ymmärrän itsekin asioiden laajempia yhteyksiä, aina en silloinkaan. ”Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme! Me olemme savea, sinä saven valaja, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa”. (Jes:64:7)