Seuraa KRIKin edustajien matkaa Norjan Explore-leirille!

Julkaistu: 28 joulukuun, 2017

Suomesta lähti pieni mutta tehokas ryhmä kohti Norjan Lillehammeria, missä järjestetään nyt vuodenvaihteessaNorjan KRIKin suurin vuotuinen nuortenleiri, Explore. Ryhmä tulee kertomaan kokemuksistaan leirin aikana ja jälkeen.

Päivitetty 11.1.18

 

Lähtötunnelmia 28.12.2017

Mitäs Norjassa?

Olemme siis lähdössä pienellä Suomen KRIKin porukalla Norjan KRIKin EXPLORE-leirille 28.12-1.1. Kyseessä on Norjan KRIKin isoin nuorten leiri, missä satoja 15-20-vuotiaita kokoontuu vajaan viikon ajaksi Lillehammeriin urheilun ja uskon yhdistämisen merkeissä. Meidän viiden hengen ryhmä lähtee selvittämään Norjan KRIKin uskomattoman hienon toiminnan menestyksen syitä ja tuomaan sieltä reppukaupalla oppeja ja kulttuuria takaisin kotiin!

Kolme nuorempaa meistä lähtee leirille leiriläisiksi. He osallistuvat eri urheiluryhmiin muiden leiriläisten tapaan ja hakevat tuntua siitä, miksi uskon ja urheilun yhdistäminen on niin eeppistä Norjan KRIKin menestyneillä leireillä. Ja kaksi meistä, minä mukaan lukien, lähtee tutustumaan leiriin enemmän kokonaisuutena. Luulenpa hyvinkin, että mekin silti päädymme jännittäviin tilanteisiin urheilun merkeissä ja ennen kaikkea tulemme kohtamaan huikeita ihmisiä.

Alun monimuotoisten haasteiden jälkeen olemme äärettömän onnellisia ja siunattuja, kun pääsemme lähtemään huikealla porukalla Norjaan. Matkamme alkaa ke 27.12 autolla kohti Turun satamaa, mistä matkaamme yön yli laivalla Tukholmaan, josta ajelemme Norjan puolelle Lillehammeriin. Olemme jännittäneet viime päiviin asti kokoonpanoamme, mutta nyt odotamme vain pohjattomalla innolla erilaisia liikunnallisia kokemuksia, huikeita ihmiskohtaamisia ja ennen kaikkea mitä Taivaan Isällä on meille matkalla tarjota.

Miksi Norjaan?

EXPLORE-leirillä välillä liikutaan ja urheillaan mitä ihmeellisimmillä tavoilla, välillä opitaan uutta viettämällä aikaa Jumalan kanssa. Uskon, liikunnan ja ihmisten yhteys on se, mikä ajaa meitä takaisin Norjaan oppimaan KRIK-kulttuurista.

Hieman taustaa

Olimme elokuussa hieman isommalla KRIK Suomen porukalla Norjan KRIKin järjestämällä Arena-leirillä. Arena oli vastaavanlainen, mutta hieman pienempi ja sisällöltään kesäisempi nuorten leiri Etelä-Norjassa. Kokemus jätti meidät sanattomiksi lukuisista syistä. Löysimme itsemme tekemässä jännittäviä ja todella hauskoja asioita päivittäin. Välillä kiipeilimme, välillä meloimme (toiset meressä toiset koskissa) ja välillä pelailimme eri lajien parissa. Illalla saatettiin ottaa kiihkeä erä Spikeballia tai tanssia isolla joukolla iltaohjelman parissa. Jokainen päätyi tekemään ja kokemaan vähän mielensä mukaan. Kaikki tämä siis urheilun ja hauskanpidon lomassa. Ja kaiken tämän keskellä vietimme päivittäin aikaa Jumalan kanssa ja kuulimme hänestä puhujien ja laulujen kautta. Meidät otettiin vastaan niin suurella lämmöllä leirin järjestäjien, vapaaehtoisten mutta myös leiriläisten toimesta, että rakastuimme siinä silmäyksessä ”KRIK-kulttuuriin”. Ilo, millä leiriä tehtiin joka roolissa ja miten se ilo välittyi KRIKin nuoriin, oli silmin nähtävää, ja melkein käsin kosketeltavaa. Päätimme heti, että elokuun Norjan reissu ei olisi viimeinen laatuaan. Meidän tulisi oppia tästä KRIKin olemuksesta ja ilosta mahdollisimman paljon ja tuoda siitä Suomeen niin paljon kuin vain jaksaisimme kantaa.

Ajatuksia

Itselleni KRIKin synty Suomeen on ollut elämäni suurimpia rukousvastauksia ja johtanut yhteen hienoimmista ja erilaisimmista syksyistä elämässäni. Uskon ja liikunnan yhdistäminen on ollut pitkä ja epäselvä tie. KRIKissä se kuitenkin selventyy ja tuntuu kuin palat loksahtaisivat paikoilleen, vaikka todella paljon tehtävää vielä onkin. Sen takiahan me Norjaan lähdemmekin. Nämä leirit, joita olemme saaneet kokea pohjoismaisen KRIK-yhteistyön kautta, ovat olleet sen näyn ruumiillistuma, mitä en ole edes ymmärtänyt etsiväni. Rukoukseni onkin, että tätä työtä tehdään kolmenkymmenen vuoden päästä yhtä isolla volyymilla kuin tällä hetkellä Norjassa kolmenkymmenen vuoden jälkeen. Ainakin minä tulen siinä olemaan mukana kaiken kykyni mukaan.

Vilkuilkaahan sivuja, Instagramia ja Facebookia päivittäin, tulemme varmasti kirjoittelemaan ja julkaisemaan kuvia
leiriltä joka päivä!

Kari Kyläinpää

 

Explore: Päivä 1

Matka

Nyt on matka ohi. Rankka kahdeksan tunnin ponnistus, tietysti liian lyhyen yön jälkeen laivassa, on ohi. Saavuimme vähän kolmen jälkeen päivällä Lillehamerin talviseen kaupunkiin. Ruotsin tasaisen syksyisen maaseutumaisemien jälkeen oli hienoa, kun Norjassa meidät otti vastaan Lapin kaltainen vaarojen ja lumen maa. Vaikka olemmekin vasta Keski-Norjassa, on täällä jo sen verran korkeita vaaroja, ettei niiden laelle näe sankan lumisateen läpi. Luntakin on useita kymmeniä senttejä ja järven jäillä oli jo kelkkailijoita ja hiihtäjiä. Kyllä tällaisen talvi-ihmisen sydän lämpenee. Vaikka sankka lumen tulo viivästyttikin matkaa jonkin verran, hyvässä seurassa fiilistellen ja nukkuen matka nopeasti näin jälkeenpäin ajateltuna menikin.

Ensimmäinen päivä

Jos olet koskaan ollut millään isommalla leirillä, niin tiedät, että ensimmäinen päivä hujahtaa hämmennyksen ja asioiden selvittelyn sekamelskassa. Norjalaisten rento ja huolettomalta vaikuttava meininki ei tähän pahemmin auta. Mutta asiaan kuuluvalla rentoudella ja selkeydellä löysimme ajan kuluessa oikeat johtohenkilöt, omat paikkamme sekä selvitimme, mitä tapahtuu ja mihin kuulumme.
Lähes kaikki leirin toiminta, liikunta-aktiviteetteja lukuunottamatta, tapahtuu Håkons-hallissa. Yksi mielenkiintoisimmista seikoista on se että myös kaikki leiriläiset nukkuvat hallin katsomossa. Saamme varmaankin mietteitä tästä jonain päivänä leiriläisiltämme. Opetus- ja lauluhetket tapahtuvat hallin päädyssä, ruokailu toisessa päädyssä ja keskellä pelaillaan liikutaan ja kokoonnutaan pitkin päivää. Todellista tilan hyötykäyttöä!

Tämä päivä siis meni matkustaessa, ilmoittautuessa ja leirin käytännön asioita selvittäessä. Illalla saimme kuitenkin jo pienen palan leirin iltaohjelmaa, kun koko leiri kokoontui alkuinfoihin ja iltatilaisuuteen hallin päädyn näyttämön luo. Konsepti on melko samanlainen kuin elokuun Arena-leirillä, vaikkakin isommassa mittakaavassa. Juontajat hauskuuttavat muutamalla pikku esityksellä ja humoristisilla sisääntuloilla. He esittävät leirin oman kappaleen ja sen koreografian, johon kaikki yhtyvät. Kappale on aina joku nykyhitti radiosta, johon on tehty omat sanat. Kaikki tulevat reilusti mukaan, koska konsepti on tuttu. Muutaman päivän päästä kaikki osaavatkin tanssin ja sanat jo ulkoa. Sitten laulellaan ja ylistetään nuorekkaiden norjan- ja englanninkielisten kappaleiden tahtiin, ja kyllä, nuoret tykkäävät. Yleensä opetukset ovat aamupäivällä, mutta tänään Raamattua nuorille avaavan kirjan kirjoittaja opettaa jo illalla nuorekkaasti Jeesuksen kohtaamisesta. On hienoa nähdä, kuinka moni nuori näyttää oikeasti keskittyneesti kuuntelevan hyvän mittaisen opetuksen kaikki lauseet.

Vaikka yhtäkään kokonaista päivää ei ole vielä kulunut, on nuorilla jo illan vapaa-ajan aikana hyvä meno ja halli kaikuu ihmisten, pelien ja tanssien äänistä. Nuoret kotiutuvat nopeasti. Ilmapiiri on hieno. Ensimmäisenä iltana nuoret tutustuvat uusiin tuttavuuksiin ja pelailevat vieraiden kanssa erilaisia pelejä. Vastaanotto on samanlainen kuin viisi kuukautta sitten. Ihmiset juttelevat, esittäytyvät ja ovat kiinnostuneita Suomen KRIKin alusta ja tilanteesta. Leirin johtajilla ei omista hommista huolimatta tunnu olevan pohjaa ajalle ja halulle auttaa meitä ja huolehtia, että meillä on asiat hyvin. Norjan KRIKin luoma kulttuuri on todella ihmeellinen. Ehkä sitä osaan tämänkin leirin jälkeen avata hieman enemmän.

Kari Kyläinpää

 

Explore: Päivä 2

KRIK Explore -leiri Norjassa on ollut mahtava kokemus! On paljon uutta, kuten esimerkiksi se, että nukumme areenan katsomossa penkkien välissä.

Normi päivä alkaa sillä, että meidät herätetään musiikilla, sitten mennään aamupalalle ja samalla pakataan lounas ja valmistaudutaan aktivitteetteja varten.

Joka aamu ja ilta meillä on kokoontumishetki, jossa ylistetään ja joku antaa meille pienen opetuksen. Sitten lähdetään aktiviteetteihin. Aktiviteetit ovat kyllä parhaita, itsellä on crossfit, joka on aika rankkaa, mutta silti nautin siitä. Me treenataan crossfitia erilaisessa urheilukeskuksessa ja bussimatkalla olen päässyt näkemään kauniita ja lumisia vuoria.

Ihmiset täällä ovat tosi mukavia ja helposti pääsee mukaan kaikkeen. Kieli on pieni este, mutta täällä ihmiset osaavat puhua enkkua aika hyvin. Aktiviteettien jälkeen on vaan pakko mennä suihkuun. Sitten meillä on chillausta ja päästään pelaamaan kaikkia kivoja pelejä. Sitten meille tarjotaan hyvä ja lämmin ruoka. Iltakokoontumisen jälkeen me taas saadaan vaan leikkiä, kunnes kokoonnutaan pikkuryhmiin ja kerrotaan muille omasta päivästä, jutellaan kaikkea kivaa ja sitten lopuksi rukoillaan. Päivä on jo tässä vaiheessa ohi, että sitten vaan mennään valmistautumaan nukkumaan ja koitetaan nukkua mahdollisimman paljon.

Troy Silva

 

Explore: Päivä 3

Lauantai 30.12.17

Kolmas päivä KRIK Explore -leirillä on ollut hieman erilainen kuin edelliset päivät. Tänään olemme saaneet Karin kanssa olla yhdessä jos toisessakin kokouksessa mukana. Myöhäisen heräämisen jälkeen aloitimme päivän tapaamalla KRIKin toimiston johtajia ja työntekijöitä. Istuimme alas ja juttelimme pitkään kaikesta KRIKiin liittyvästä. He kertoivat
tarkemmin siitä, miten näin ison leirin järjestäminen käytännössä tapahtuu ja mitä siihen vaaditaan. He kävivät kanssamme läpi prosessin, jolla valitaan eri komiteat, johtajat eri vastuualueisiin sekä eri aktiviteettien johtajat.

Täällä ollessamme olemme kerta toisensa jälkeen törmänneet siihen, kuinka mukavia ihmiset ovat. Siihen, kuinka hieno iso porukka vapaaehtoisia työntekijöitä tekee leiristä sen, mitä se on. He luovat kulttuurin, josta ei malta pysyä poissa. Kysyimme KRIKin johtajilta, miten tämä onnistuu ja he vastasivat näin: He haluavat että vapaaehtoiset, jotka tulevat tänne tekemään leiriä, saavat toteuttaa itseään omalla tyylillään ja omilla lahjoillaan. Heille annetaan tehtävät, mutta ei missään nimessä määrätä, millä tavalla työ tulee tehdä. He haluavat vapauttaa uusia johtajia omiin kykyihinsä antamalla heille tehtävän ja tuen ilman liiallisia tukahduttavia rajoituksia. Tämä kyseinen konsepti näyttää toimivan erittäin hyvin, sillä leirillä on noin 300 vapaaehtoista tekemässä leiristä sitä mitä se on.

Sen jälkeen Kävimme leirin komitean palaverissa. Komitea on noin 15 vapaaehtoisen KRIK-aktiivin ydinryhmä, joka on vastuussa koko leiristä toimiston edustajan tuella. Tapasimme myös kaksi toimiston työntekijää, jotka ovat vastuussa paikallisryhmien organisoimisesta. He kertoivat työstään ja antoivat neuvoja paikallisryhmien aloittamiseen.

Päivän viimeinen palaveri oli ohjelmavastuutiimin kanssa. Pääsimme maistamaan heidän tunnelmaa puoli tuntia ennen h-hetkeä ja menimme heidän kanssaan katsomaan missä ja miten taika tapahtuu. He kertoivat ohjelmasta ja rakenteesta,
mitä ovat halunneet järjestää ja mitä kaikkea on hyvä olla nuorille, jotta nuorilla olisi hauskaa ja he saisivat kristinuskosta hieman toisenlaisen kuvan mihin osa on tottunut, jos ei vielä tunne Jeesusta.

Päivä oli kokonaisuudessaan mielettömän hyvä! Jokaisen juttuhetken, kokouksen ja kohtaamisen jälkeen olen vakuuttunut enemmän ja enemmän, että tälläistä toimintaa tarvitaan Suomeen.

Päivä alkaa olemaan lopuillaan. Otimme illan rennosti, nautimme ylistyksestä ja tutustuimme lisää ihmisiin. Vaikka väsyttää, niin tuntuu siltä, että omat ajatukset ja unelmat urheilun ja uskon yhdistämisestä ovat selkiytyneet. En malta odottaa, että toiminta Suomessa lisääntyy ja yhä useammat ihmiset kuulevat meidän Vapahtajastamme liikunnan, kohtaamisten ja yhdessäolemisen kautta.

Ihmiset ovat olleet erittäin mukavia ja tulleet rohkeasti juttelemaan. Luulimme, että norjalaiset eroavat sen takia suomalaisista. Päätin kysyä asiasta eräältä työntekijältä, ja hän vastasi näin: kyllä norjalaisetkin ovat yhtä ujoja, mutta Jeesus on se, joka on luonut tällaisen ilmapiirin leireille. Juuri se, miten meitä on täällä kohdattu tekee suuren vaikutuksen. Leirin johtajat ovat käyttäneet todella paljon aikaa meidän kanssamme jutteluun ja meidän kohtaamiseen samaan aikaan kun heillä on vuoden isoin leiri käynnissä.

On todella siunattu etuoikeus saada aloittaa uusi vuosi tällaisessa seurassa. Vaikka opimme paljon ja saimme vastaanottaa taisimme myös antaa norjalaisille jotain. Monet johtotiimin jäsenistä ja vapaaehtoiset johtajat ja leiriläiset ovat olleet erittäin
kiinnostuneita Suomen KRIKistä. He kertoivat, kuinka se rohkaisee heitä, että Suomessa on alkanut KRIK ja kuinka meidän
läsnäolo on siunaus heidän leirilleen.

Tästä päivästä jäi päällimmäiseksi muutama ajatus mieleen:
Joskus isot asiat vievät aikaa, asiat eivät yleensä tapahdu yhdessä yössä. Norjalaisetkin aloittivat toiminnan jo 80-luvulla. Mutta selvää on se, että KRIKille on Suomessa selvästi tarvetta ja tällä työllä mitä nyt tehdään on merkitystä! Suomen KRIKiin pitää osata luoda kulttuuri, jossa vapaaehtoiset aktiivit saavat tuoda omia lahjojaan esille. Heille pitää tarjota vastuuta, joka sopii heidän vahvuuksilleen, jotta heillä on mielekästä tekemistä ja jotta he kokevat itsensä tärkeiksi. Johtajien tehtävänä on tukea aktiivien omaa kasvua lähemmäs Jeesusta ja omaa kutsumustaan.

On ilo olla mukana KRIK-perheessä Suomessa ja koko Pohjoismaissa. Mikään ei yhdistä kansoja enemmän kuin Jeesus. Pohjoismaalainen yhteistyö on todella hieno tukipilari (varsinkin, kun norjalaiset esittivät tänään sketsin ruotsalaisista kaikelle rakkaudella. Meillä on selvästi norjalaisten kanssa paljon yhteistä.) Mä uskon siihen, että urheilu on yksi isoista ja välttämättömistä kanavista, millä saadaan nuoret innostumaan uskosta. Norjan KRIKin leireillä oli pitkään se tilanne, että oli enemmän poikia kuin tyttöjä. Siinä on paljon mietittävää nykyajan seurakunnille.

Huomenna on viimeinen päivä, päivällä urheillaan vielä ja ilta huipentuu uudenvuoden bileisiin Lillehammerin laskettulurinteessä. On ikävä hyvästellä uudet ystävät. Mutta on ilo ottaa opit mukaan Suomeen. On todella kiitollinen ja siunattu olo.

Kosti Kyläinpää

 

Uudenvuodenaatto

Tänään oli neljäs leiripäivä ja viimeinen aktiviteettien päivä. Aamulla aamusession jälkeen lähdimme taas kohti omia aktiviteettejamme ja nauttimaan viimeisistä urheiluhetkistä yhdessä. Palattuamme takaisin leiripaikalle lihakset uupuneena maistui pitkä suihku ja nopeat torkut. Vapaa-aikaa oli vielä noin 3 tuntia ennen leirin yhtä suurinta kohokohtaa, gaala-iltaa.

Gaala-iltaan kaikki, sekä pojat että tytöt, pukivat parastaan päälle. Tytöillä oli päällään tyylikkäitä mekkoja ja pojilla puvut. Gaala-illassa valittiin sokkona deittipari jonka kanssa vietettiin reilu tunnin illallinen. Tytöistä ja pojista muodostettiin omat jononsa ja jonojen välissä oli verho, jottei paria pystynyt ennakoimaan. Kummastakin jonosta jonon ensimmäiset astuivat esiin ja he jatkoivat yhteiseen illallispöytään jossa vetäjät tarjoilivat ruuan. Monia hermostutti sokkotreffit todella paljon, sillä ei yhtään tietänyt, kuka pariksi tulisi. Itselle nämä sokkotreffit olivat positiivinen yllätys ja ilta sujui hyvin eikä englanniksi puhuminenkaan ollut kummallekaan meistä ongelma. Toki illasta löytyi niitä pettyneitäkin pareja, joilla ei löytynyt juteltavaa. Illallisen jälkeen oli vielä yhteinen iltamessu, jossa jaettiin myös ehtoollinen.

Tästä seuraavaksi suunnattiinkin rinteeseen päin ilotulituksia katsomaan. Kävelymatka sinne oli pitkä ja luminen ja kesti ainakin 30 minuuttia mutta ylhäällä näkymä oli sellainen, että se oli sen arvoista. Vuoden vaihduttua oli taivas täynnä värikkäitä ilotulituksia ja ihmiset halailivat kaikki toisiaan toivottaen hyvää uutta vuotta. Itsekin halasin lähemmäs sataa tuntematonta.

Kun palasimme takaisin, niin oli vielä yhteinen iltaohjelma, jossa oli erilaisia kilpailuja, näytelmiä, vitsejä, lauluja ja ylistystä. Kello kahdelta alkoi vasta varsinaiset bileet ja ne kestivät kello neljään asti. Siellä meitä oli useampi sata nuorta musiikin tahdissa tanssien ja pomppien juhlimassa uutta alkanutta vuotta.

Koko päivä oli yhtä suurta iloa ja yllätystä. Ja se kuinka nuorten välinen yhteishenki ja yhtenäisyys tänään korostui oli ällistyttävää. Koko päivä oli täydellinen alku uudelle vuodelle ja hieno kokemus hengellisesti. En voi muuta kuin kiittää Jumalaa tästä upeasta päivästä.

Saraliina Paajanen

 

Uudenvuodenpäivä ja ajatuksia leiristä

1.1.2018

Suorastaan eeppisen uudenvuoden yön jälkeen heräsimme melko väsyneinä. Kävimme vielä viimeisen kerran aamukokoontumisessa. Ylistimme ja vietimme opetuksen äärellä aikaa vielä viimeisen kerran. Sitten pitikin liian nopeasti hyvästellä nämä uskomattoman hienot ja sydämelliset uudet tuttumme. Lähdimme kiireesti ajamaan, että ehtisimme mahdollisimman ajoissa Tukholman lähelle Sollentunaan yöksi.

Taas kerran saimme kiittää Jumalaa ja KRIKin kulttuuria onnestamme. Saimme tosiaankin yöpaikan Sollentunan kirkosta, KRIK Sollentunan yhden huikean jäsenen kautta, johon sain etuoikeuden tutustua viime vuonna Ruotsissa. Vietimme hyvän illan (mm. saunoen?!?!) kirkossa vielä porukalla ja fiilistellen kulunutta viikkoa. Toinen päivä tulimme rauhassa laivalla Suomeen ja kotiin.

Ajatuksia

Toivottavasti olette lukeneet meidän reissaajien huikeita kokemuksia täältä ja maistaneet palan siitä, mitä EXPLORE oli. Totuus on, että kokemaamme on todella vaikea pukea sanoiksi. Voisin kirjoittaa sivukaupalla siitä kiitollisuudesta ja rakkaudesta, mitä leirillä koin. Mutta sitten tuntuu, että en saa edes muutamaa lausetta kirjoitettua selvään muotoon.

Se KRIK-kulttuuri, mistä lähdimme ottamaan selvää, oli niin vahva, että nyt sen sanoiksi pukeminen onkin todella vaikeaa. Niin kuin Kosti kirjoitti, saimme välillä osallistua palavereihin ja välillä kokoustaa omista kysymyksistämme KRIKin työntekijöiden ja leirin johtohenkilöiden kanssa. Välillä pääsimme mukaan aktiviteetteihin ja muihin hienoihin juttuihin mukaan. Minä tein vuosien jälkeen takaperinvoltteja ilmamatolla, Kosti kokeili joukkuekelkkailua (Bobsled, urheilulaji, jossa mennään jäisessä rännissä todella kovaa) ja muita hieman erilaisempia kikkailuja Winter adventure -ryhmän kanssa, olimme backstagella ja niin paljon muuta. Ja kaikki tämä vain järjestettiin meille ehdotellen ja meidän toiveitamme loputtomasti kuunnellen. Kaikessa, mitä kysyimme, meitä haluttiin auttaa ja vielä enemmän. Meistä haluttiin kuulla ja meiltä haluttiin kuulla. KRIK Suomesta, Suomesta muutenkin ja meidän kuulumisistamme. Meistä todella välitettiin siellä.

Toisaalta tämä kertoo myös leirin organisaation hienoudesta. Lähes kaikki oli mahdollista järjestää, ja ylimmillä johtajilla oli leirin aikana mahdollisuus toimia kanssamme. Tämä kertoo vain siitä, miten hienosti KRIK Norjassa vastuuta jaetaan, miten vapaaehtoisiin luotetaan. Eri tason työntekijöistä välitetään todella paljon, sen takia heitä olikin 350… Tämä välittäminen ja luottaminen on todella iso tekijä KRIK-kulttuurissa, miten se näkyy nuorista aikuisiin asti. Sitä todella haluan olla tuomassa Suomeen.

On mielenkiintoista, miten leirillä on kevyt kaaoksen tunne ja ihmiset suhtautuvat moniin asioihin rennosti ja luottavat, että kaikki hoituu hyvin. Ja lopulta kaikki tuntuu aina järjestyvän. Heti kun alkaakin kaivaa pinnan alle, tulee todella vahva organisaatio vastaan, jossa luotetaan todella paljon, annetaan vastuuta ja tehdään vähän enemmän toisen puolesta. Hedelmät ovat todellakin nähtävissä jatkuvasti. Meillä on varmasti todella mielenkiintoiset vuodet tulossa KRIK Suomessa, kun pääsemme miettimään, mitä voimme yrittää tuoda Suomeen ja miten. Se on tosin varmaa, että minä ainakin haluan nähdä samaa työtä tehtävän täällä.

Tämä leiri on haastanut minua ajattelemaan johtamista, organisointia ja nuorten kanssa toimimista aivan uudella tavalla, ja se prosessi on varmasti vasta alkanut. Olen saanut myös kokea sellaista välittämistä, huolenpitoa sekä epäitsekkyyttä, että se on koskettanut minua henkilökohtaisesti todella kovaa. Tätä kiitollisuuden määrää on vaikea sanoiksi kuvailla. Olen varmasti vielä ensi viikollakin vahvojen tunnepuuskien vallassa, kun ajatukseni palaavat Norjaan.

Hiljaiseksi vetää taas. En osaa oikein muuta kirjoittaa. Nämä tunteet ja ajatukset vaativat todella aikaa käsitellä. Kiitos, jos olet kulkenut kanssamme tätä matkaa Lillehammeriin ja takaisin. Tule mukaan tekemään kanssamme tätä KRIK-kulttuuria ja jakamaan tätä näkyä keskenämme. Olet todella tervetullut!

Jos muutaman vuoden päästä olemme tuoneet pussillisen samaa kulttuuria, mitä Norjassa ja Ruotsissa on nyt, olemme onnistuneet jo isosti.

Kari Kyläinpää