Kuulin kerran viiden sanan mittaisen puheenvuoron, jonka seurauksena kuulolla ollut hurskas kirkkokansa ampaisi heti liikekannalle. Kyseessä ei siis ollut mikään ohjattu taukoliikunta, ja jäin miettimään sanojen voimaa.
Kun sanansa asettelee oikein, paljoa puhetta ei tarvita. Pelkkä ”Hei, nyt tuolla lappuliisa sakottaa!” saattaa riittää.
”Alussa oli Sana.” Näin kuuluu Johanneksen evankeliumin ensimmäisen jakeen ensimmäinen lause.
”Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli. (1. Moos.1:3).
Ajattelen, että ihmistenkin sanoissa on jotain samaa kuin Jumalan luovassa sanassa. Jumalan luomistyön jatkajina myös me voimme sanojemme kautta olla kutsumassa esiin ja vahvistamassa monenlaista hyvää ja kaunista. Ja koska emme elä täydellisessä maailmassa, myös olla sanojemme kautta painamassa alas ja mitätöimässä.
Leena Sihombing kirjoittaa sanojen mahdista Päivä Osakeyhtiön v. 2006 julkaisemassa Pilkahduksia -kokoelmakirjasessa seuraavasti:
Kuinka monta mielenrauhaa
onkaan menetetty
pelkkien sanojen tähden?
Kuinka monta lapsen itsetuntoa romutettu,
avioliittoa kalvettu loppuun,
hallitusta kaadettu,
pappia erotettu
pelkkien sanojen tähden?
Mykistykööt hetkeksi huulemme
sanan mahdon edessä
ja miettikäämme,
ennen kuin seuraavaksi puhumme,
lähetämme sanojen ydinvoimaa
maailmankaikkeuteen.
Sananlaskujen kirja muistuttaa seuraavasti: ”Puheesi mukaan saat purtavaa, sanoistasi riippuu, mitä saat niellä. Kielen varassa on elämä ja kuolema – niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.” (Snl. 18:20-21)
Minä, vannoutunut koululiikunnan vihaaja kuulin ala-asteaikaiselta liikunnanopettajalta mieleen jääneen hyvän palautteen ylioppilaspäivänäni.
Näin hänet koululla, tervehdin ja halasimme. (Tämä tapahtui aikana ennen koronaa, omista ylioppilasjuhlistani kun on ehtinyt jo se ns. viitisen vuotta vierähtää).
Opettaja ei vaikuttanut enää aivan yhtä karskinoloiselta ja pelottavalta kuin ala-asteaikana seisoessamme jumppasalissa varpaat sinisellä viivalla liikuntatunnin alkajaisiksi…ja joskus harvoin myös varsinaisen tunnin jo päätyttyä. Kaksi lempeänoloista sanaa riittivät palautteeksi. ”Muistat vielä.”