Minäkin haluaisin olla jyvä

Julkaistu: lokakuu 1, 2020
Kirjoittaja: Jenni Sisto

”Kansa oli odotuksen vallassa. Kaikki pohdiskelivat, oliko Johannes ehkä Messias. He saivat Johannekselta vastauksen: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.” Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia.” (Luuk. 3:15-18)

Minäkin haluaisin olla jyvä… Mieluummin jyvä kuin ruumen tai ruumene, joka elämän viskimessä punnittuna ja kevyeksi havaittuna lentää sinne, minne tuuli milloinkin maleksii.

Olisi se hienoa olla jyvä ja tulla talletetuksi aittaan! Siellä sitä sitten kelpaisi olla, suojassa ja turvassa, muiden samankaltaisten seurassa. Säilyä ja pysyä tallella loppuun asti.

Kauniina loppukesän iltana näitä asioita kävelylenkillä miettiessäni mielessäni alkoi soida jostakin kumman syystä joululaulun pätkä. Joululaulun sanoittaja oli sivulauseeseen kirjannut piparkakun tärkeimmän tehtävän…. Tämä piparkakun tehtävä vaikutti kuitenkin enemmän ns. nisunjyvän tieltä.

Millainen jyvä minä sitten lopulta haluankaan olla? Sellainen, joka pysyy aitassa turvassa muiden kaltaistensa seurassa, vai sellainen, jonka pinta saa murtua ja joka liittyy yhteen muiden murtuneiden kanssa ja taipuu nälkäisen ravinnoksi?