Meille on syntynyt Vapahtaja
Kirjoittaja: Jenni Sisto
Saan muutaman vuoden tauon jälkeen juhlia joulua työn merkeissä. Jos asiaa tästä näkökulmasta pysähtyy miettimään, niin oikeastaan jouluevankeliumin henkilöistä yllättävän monet olivat töissä: paimenet kedollaan vartioimassa lampaita, majatalon pitäjät, veroluettelon kirjaajat…. Ja oikeastaan työkeikalla ne taivaan enkelitkin olivat, tärkeää uutista toimittamassa.
Jouluajan töissäoloon saattaa liittyä pientä apeutta tai haikeutta: mieluummin sitä olisi lihapatojen ja lanttulaatikon ääressä läheisten kesken.
Mutta ehkä joulukertomuksen henkilöt voivat tarjota vertaistukea työjoulua viettäville: tuskin paimenet pelkästään nauttivat kylmyydestä, vaaroista, jatkuvasta varuillaolosta ja valvomisesta ja ehkä majoitusyrittäjät harmittelivat, miten sesonki jäi niin lyhyeksi eikä kaikille halukkaille pystytty tarjoamaan parasta mahdollista majapaikkaa.
Ja tuskin niillä viimeisestä majatalon vierashuoneesta taistelevilla kansalaisillakaan mieli oli laulun sanoja mukaillen ”hyvä, lämmin ja hellä.”
Niin monenlaisissa tilanteissa joulua tänäkin vuonna vietetään. Töissä ja vapaalla. Vankilassa, syöpäosastolla, synnytyssairaalassa, saattohoitokodissa. Yksiön yksinäisyydessä ja perheväen tungettelevien kysymysten ristitulessa. Väkivallan pelossa, alkoholistin puolisona, lapsena ja naapurina. Tai sitten ”tällä lailla tavallisesti vaan, kun meillä nyt vaan on näin vaatimatonta”.
Sitten, kun lapset ovat raadelleet pakettinsa auki, eikä Reino-enon laskuhumalainen Winter Wonderland -karaoketulkinta tunnelmaa varsinaisesti nosta, jotain on kuitenkin vielä jäljellä.
Meille, ihan kaikille meille, on syntynyt Vapahtaja.
***
”Minä tulin sinua varten,
jota jouluna paleltaa.
Minä synnyin talliin ja seimeen,
voin sinua rakastaa.
Minä tulin sinua varten,
jolla ei ole ystävää.
Minä tulin sinua varten,
saatan sinua ymmärtää.
***
Sillä sinä olet minulle rakas,
olen tähtesi kärsinyt.
Sinä olet minulle rakas,
ota minut vastaan nyt!
Sillä sinä olet minulle rakas,
minä kannoin tuomion.
Sinä olet minulle rakas,
ovi taivaan auki on.
***
Minä tulin sinua varten,
jota ihmiset pettivät.
Minä tulin sinua varten,
jonka toiset jo jättivät.
Minä tulin sinua varten,
joka yössäsi nyyhkytät.
Minä tulin sinua varten,
joka yksin sairastat.
***
Minä tulin sinua varten,
jota mammona hallitsee.
Minä tulin sinua varten,
jota rihkama vallitsee.
Minä tulin sinua varten,
joka helposti lankeat.
Minä tulin sinua varten,
jota kahleet sitovat.
***
Minä olen sinua varten,
joka toisista jälkeen jäit.
Minä olen sinua varten,
joka hylkäävät katseet näit.
Ja taivas on sinua varten,
joka lepoa ikävöit.
Vein ryövärin kanssani kotiin.
Miksi yhä epäröit?
***
Sillä sinä olet minulle rakas,
olen tähtesi kärsinyt.
Sinä olet minulle rakas,
ota minut vastaan nyt!
Sillä sinä olet minulle rakas,
minä kannoin tuomion.
Sinä olet minulle rakas,
ovi taivaan auki on.”
(Minä tulin sinua varten. Säv. Pekka Simojoki, sanat Erkki Leminen, ***-lisäykset kirjoittajan)
