Minä tykkään siitä, että vuodenkierrossa on erilaisia vaiheita. Alkuvuodesta on ihanaa keitellä hernesoppaa lanttulaatikoiden jälkeen ja runebergintortut maistuvat maukkailta juuri helmikuun alussa kun on niiden aika. Laskiaispullien jälkeen on hyvä rauhoittua paaston aikaan ja nautiskella mämmistä ja pashasta kun pääsiäinen on käsillä. Mutta ei, tänä aikana tämä ei onnistu, kun kaikkea pitää olla tarjolla ympäri vuoden.
Eihän minun ole pakko ostaa glögiä maaliskuussa, mutta harmittaa kun kauppakaan ei tue pyrkimystäni keskittyä satokauden tuotteisiin ja nauttia asioista silloin, kun oikeasti on niiden aika. Ja enhän minä nyt itsestäni huolta kanna, mutta ne muut ihmiset! Kuka heille opettaa, että asiat tapahtuvat aikanaan, jos kaupoistakin saa ostaa kaikkea koko ajan? Ja 24/7 -yhteiskunnassa kauppojen myös odotetaan olevan koko ajan auki. Ei ole arjella ja pyhällä enää eroa.
Kyllä minä vaan haluaisin pitää kiinni perinteisestä järjestyksestä, asiat hoidetaan aikanaan ja joka asialla on aikansa. Aika on hörppiä glögiä ja aikansa laskiaispullalla, mutta ei samaan aikaan. Härkäviikoillakin on oma aikansa. Kausituotteet takaisin! Arjessa ja juhlassa pitää olla eroa! Aikansa levolla ja työllä. Kyllä ennen oli paremmin.
Kyllä ihmiselle tekee hyvää, kun joku laittaa välillä rajat, kyllä ihmisen täytyy oppia odottamaan. Kaikkea ei tarvitse olla tarjolla koko ajan. Ihmiset tätä menoa vallan hukkaavat odottamiseen kätkeytyvän siunauksen…
Niinhän se on musiikissa ja elämässä: pidäke ja purkaus, odotuksesta täyttymykseen. Mistäpä löytyisi kauppias, joka tuo tuotteet hyllyille juuri oikeaan aikaan ja uskaltaa pitää kauppansa välillä myös kiinni? Tai edes sulkea säälliseen aikaan? Sellaisen kauppiaan löytäessään löytää aarteen, kalliimman kuin meren helmet! Kyllä ihminen pystyy ruokatarvikkeet ostamaan arkena klo 18 mennessä, se on vain omasta viitseliäisyydestä kiinni. Ja pyhänähän kauppaan ei ole tarvis mennä ensinkään.
***
Päivänä muutamana kävin itse kaupassa hieman tavallista aiemmin. Ja hyvä niin. Yllätyksekseni huomasin ovella lapun: ”Suljemme tänään poikkeuksellisesti jo klo 20 remontin vuoksi”. No onneksi tuli lähdettyä tavanomaista aiemmin! Käsittämätöntä, miten kauppias ei lainkaan huomioi asiakkaan omia kaupassakäynnin rutiineja remontteja suunnitellessaan… Varsinainen järkytys sen sijaan oli vasta tulossa: jo pidemmän aikaa olen etsinyt porkkanalaatikkoa turhaan, on näemmä jatkuvasti loppu.
Rohkenin kysymään myyjältä aiheesta. Kyllä tyrmistyin kun kuulin vastauksen: kehtasi väittää, että porkkanalaatikko olisi kausituote! Kyllä laitoin nettisivujen kautta kipakan palautteen, että minun on saatava porkkanalaatikkoni. Ja heti! Eikä niitä ovia tarvitse säppiin laittaa vielä klo 20. Ihan voi remontoida sitten parempaan aikaan.
***
Pohdittavaa: Miksi muille ihmisille tekee hyvää oppia odottamiseen kätkeytyvä siunaus, mutta minun on päästävä käymään kaupassa juuri silloin kun haluan ja tarvitsen porkkanalaatikkoni välittömästi?