Karun maan hedelmää

Julkaistu: kesäkuu 25, 2021
Kirjoittaja: Jenni Sisto

Viinitilalla kuvatussa dokumenttipätkässä viininviljelijä kertoi, että kyseisen viinitarhan olosuhteet ovat varsin karut. Tästä syystä myös rypäleiden määrä on verrattain vähäinen. Muunlaisissa olosuhteissa satoakin tulee enemmän.

Jotenkin yhdistin tv:stä kuulemani Hengen hedelmän kantamiseen. On vapauttavaa ajatella, että olosuhteet todella vaikuttaisivat kannetun hedelmän määrään. Jos ahdistettuna ja pitkään jatkuneiden paineiden alla onkin sula mahdottomuus kantaa hedelmää runsaasti ja vaivattomasti? Jos viininviljelijä joutuu hyväksymään, että karun maan hedelmä on vähäistä, mitä muuta vaihtoehtoa hengellisen erämään asukkailla on?

Dokumenttipätkässä todettiin, että karun maan hedelmässä on myös muita ominaisuuksia kuin määrän vähyys. Tärkeinpänä niistä laatu, joka kuitenkin on erinomaisen hyvää. Onko siis lopultakaan tarve murehtia siitä, kantaako hedelmää määrällisesti paljon? Oksan kannalta tärkeää on riippua kiinni puussa.

”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. ” Näin Jeesus toteaa Johanneksen evankeliumin luvun 15 alussa. (Joh. 15:1-5)

Kiinnitin joskus huomiota villiintyneeseen vadelmapensaaseen. Villikin pensas tuottaa lukuisten versojen ja lehtien lisäksi myös joitakin vadelmia, huolella hoidettu ja karsitumpi versio ehkä käyttää voimavaransa toisin…. Ja kaikki tämä juuri puutarhurin liiat versot karsineen työotteen ansiosta.

Pohdittavaa:

Millaista hengellistä hedelmää haluan kantaa? Onko tuotteliaana oleminen itseisarvo, jos tuloksena on lähinnä lehtiä ja versoja?

Vai keskittyisinkö sittenkin enemmän laatuun? Niin, että Jumala saisi tehdä työtään elämässäni siinä määrin, että saisin olla kantamassa hyvälaatuista hedelmää.