Juhlan ja arjen taitekohdassa

Julkaistu: tammikuu 3, 2020
Kirjoittaja: Jenni Sisto

Rääppiäiskirkkokahvit. Ilmaisu löytyi paikallislehden seurakuntatiedoista. Miten hyvä ja osuva ilmaisu joulun jälkeiseen aikaan, jolloin jouluihmiseksi tunnustautuvana vähän kuin kaipaankin siirtymäriittiä arkeen ja härkäviikkoihin.

Rääppiäiskirkkokahvit. Ymmärrän termin niin, että nyyttäriperiaatteella kukin tuo jotain juhlakaudesta jäljelle jäänyttä tarjottavaa jaettavaksi yhteiseen pöytään. Kun itse olen jo saanut nauttia tummasta suklaasta ja taatelikakusta reilusti yli oman tarpeen, voin tuoda vaihtopöydälle viimeisen suklaalevyn puolikkaan ja kolme neljäsosaa jäljelle jäänyttä taatelikakkua. Ehkä joku muu voi puolestaan tarjota kaneliässiä tai marmeladia? Samalla, yhteen kokoontumalla tullaan päättämään kulunut juhlakausi ja ehkä myös tekemään tilaa jollekin uudelle.

Olisi ihanaa, jos voisin tuoda vaihtopöydälle taatelikakun ja suklaan lisäksi myös jotain muuta, mitä omassa juhlakaudessani on ollut ylen määrin ja samalla vastaanottaa jotain, minkä tarjonta ei ollut liian runsasta: voisiko hartaan hiljentymisen ja touhukkaan valmistelun ilon lisäksi saada juhlakauden rääppiäiskahvitilaisuudessa pikkuisen hassuttelua ja kuplivaa iloa?

Entäpä ne, jotka eivät millään muotoa tunnustaudu juhlakauden ihmisiksi ja kokevat olonsa enemmän tai vähemmän ulkopuolisiksi katsellessaan somessa toinen toistaan upeimpia kuvia ensin juhlan valmistelusta ja sitten varsinaisesta juhlasta? Ne, jotka eivät aattona odota innokkaasti joulupukkia saapuvaksi vaan sitä hetkeä, kun juhlapyhien jälkeen tuttu kahvila taas avaa ovensa aamulla kello seitsemän.

Rääppiäiskirkkokahvit. Ihana paikka oppia toisiltamme: miten juhla-aikaa rakastava voisi siirtyä suhteellisen kivuttomasti takaisin arkeen ja oppia näkemään myös arjen tärkeänä ja arvokkaana, ja miten juhla-aikoja karttava voisi löytää lisää keinoja selvitä juhlapyhistä hengissä ja muistuttaa muillekin, miten arkeen paluukin voi olla mukavaa. On taas tilaa myös jollekin uudelle. Pakastimessa, mielessä ja sydämessä.

(Uuden vaiheen alkaminen voi olla myös iloinen juhlan aihe. Pitäisikö sitä oikein juhlistaa leipomalla taatelikakku ja ostamalla tummaa suklaata?)