”Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.” (2. Kor. 4:5)
Ei siis sittenkään ilosanomaa meistä itsestämme. Ytimessä ei siis olekaan se, miten hyvin onnistun todistajan tehtävässäni.
Entä jos joku kuvaileekin minun uskonelämääni tai kristityn todistustani sanoilla Hurskas kurjuus? Tai Nuorena nukkunut? Tai Kesäyön unelma, Paljon melua tyhjästä tai Kuinka äkäpussi kesytetään?
Niin. Ei se mitään haittaa.
Ei minulla olekaan kerrottavana ilosanomaa itsestäni tai omasta uskostani.
”Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.” (2. Kor. 4:5)
Niin. Käytän itse ja suosittelen. Jos joku kysyy, juttelen mielelläni siitä armosta, jota itsekin toistuvasti tarvitsen, ja joka Jeesuksen ansion vuoksi ulottuu minulle asti.
”Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: ”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” (2. Kor. 6:1-2)
Niin. Käyttöön vaan, otolliseen aikaan eli nyt. Se armo. Ettei turhaan tulisi armohävikkiä.