Automatkan taukopaikalta mukaan tarttui laulaja Kari Tapion cd-levy. Itse olin matkustajan paikalla, ja minulla oli aikaa lueskella cd-levyn kansilehtistä. Kyseiselle kokoelmalevylle oli koottu levytyksiä Kari Tapion laulajauran alkuvuosilta.
Jonkun aikaa levyä kuunneltuamme äitini totesi, että laulaja ei kuulosta Kari Tapiolta. Hänen tarkoittamansa Kari Tapio oli se pitkän uran tehnyt ja huippuvuosinaan täysille konserttisaleille esiintynyt taiteilija, jonka äänessä ja olemuksessa kuului kokemuksen tuoma varmuus ja kuljettu matka kaikkine vaiheineen. Eihän se nuori uraansa aloitteleva laulaja mitenkään samalta voinut kuulostaa.
Jälkeenpäin olen miettinyt äitini kommenttia. Miten lohdullisen hengellisen näkökulman se antaakaan! Tämän päivän pienten alkujen päivä ei välttämättä vielä vakuuta kaikkia kuulijoita, mutta potentiaali on kuitenkin jo olemassa ja mahdollisuudet idullaan. Tärkeintä lienee kuitenkin se, että meidän tik-tak -aikamme ulkopuolella oleva Jumala näkee meitä pidemmälle. Sen, mitä tämän päivän pienten alkujen päivä on vuosikymmenten päästä. Ja antaessaan lahjat, tehtävän, kutsun ja valtuutuksen Jumala näkee myös sen, mitä me nimitämme tulevaisuudeksi. Ja sen, mitä tämän päivän pienestä vaatimattomasta alusta myöhemmin kasvaa.
”Herra, sinä olet minut tutkinut,
sinä tunnet minut
Missä olenkin, minne menenkin,
sen sinä tiedät,
jo kaukaa sinä näet aikeeni.
Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut,
perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa,
jota sinä, Herra, et tuntisi.
Sinä suojaat minua edestä ja takaa,
sinä lasket kätesi minun päälleni.
Sinä tiedät kaiken.
Se on ihmeellistä,
siihen ei ymmärrykseni yllä.
Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta,
minne voisin paeta sinun edestäsi?
Vaikka nousisin taivaaseen,
sinä olet siellä,
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan,
sielläkin sinä olet.
Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin
tai muuttaisin merten taa,
sielläkin sinä minua ohjaat,
talutat väkevällä kädelläsi.
Vaikka sanoisin: »Nyt olen pimeyden kätköissä,
yö peittää päivän valon»,
sinulle ei pimeys ole pimeää,
vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste,
pimeys kuin kirkas valo.
Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.
Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala,
kuinka valtava onkaan niiden määrä!
Jos yritän niitä laskea,
niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä.
Minä lopetan,
mutta tiedän: sinä olet kanssani”. (Psalmi 139:1-18)
Voi olla todennäköistä, etten koskaan pääse näkemään KRIK Finlandin 100-vuotisjuhlaa. Mutta 50-vuotisjuhlaan minulla saattaa vielä olla saumoja. Olisi se ihanaa päästä taas näkemään kaikki vanhat tutut ja juhlia yhdessä!
Me vanhat pääsisimme meitä varten pystytettyyn museonurkkaukseen selailemaan museoaikaista tekniikkaa käyttäen KRIK Finlandin 2020-luvun instagram-päivityksiä ja se meistä, joka on vähiten muistisairas voisi pitää juhlassa puheen. Muisteltaisiin yhdessä, miten koronavirus vaikeutti KRIKin toimintaa 2020-luvulla ja miten siitäkin ajasta selvittiin.
Oltaisiin kiitollisia Jumalalle, joka oli uskollinen 2020-luvun alkuvuosina ja kaikkina myöhempinäkin vuosikymmeninä. Siunattaisiin sen aikaiset vastuunkantajat tehtäviinsä, rukoiltaisiin heidän puolestaan ja iloittaisiin mukana olevista nuorista, 2070- ja 2080-luvun vastuunkantajista.
***
Pohdittavaa: Uskotko pienten alkujen päivään?