Ajatuksia hankien keskeltä.

Julkaistu: 26 joulukuun, 2017
Kirjoittaja: Nina Iljala

Raamatun ensilehdelleni olen kirjoittanut lauseen ”kesken ei jätetä”. Tuo ajatus kumpusi joskus vuosia sitten kuulemastani saarnasta, jossa pohdiskeltiin uskon vaelluksen täällä maan päällä olevan luultavasti lähempänä 500 kilometrin aavikkoultramaratonia kuin 100 metrin pikapyrähdystä.

Välillä mieleni tekisi kiirehtiä täysi hönkä päällä eteenpäin kaikilla elämäni osa-alueilla. Mutta kenties sopiva vauhti on usein jotain hieman rauhaisampaa kuin kaasu pohjassa ja sata lasissa?

Tapaninpäivänä lumihangessa tepastelu Joensuussa hiljaisella Aavarannalla ylläolevan kuvan maisemissa sai minut huokailemaan ihastuksesta ja ihmetyksestä – kaikkialla ympärilläni oli niin kaunista, kiireetöntä, pysähtynyttä. Tuulikin tuntui hetkeksi tauonneen.

Kenties tärkeintä ei ole nopeus ollenkaan, vaan se, että mihin tahtiin kuljenkaan, tahdin antaa Taivaan Isä.

Levollisia vuoden viimeisiä päiviä!

Ps. Juoksennella olen luvannut elokuussa Himoksella Tainien haasteen merkeissä. Haasteen löydät täältä. Tervetuloa mukaan polkujuoksemaan hyvässä seurassa! Itse en ole kovinkaan innokas lenkkeilijä arjessani, joten yhteiseen tapahtumaan valmistautuminen kuulostaa hyvältä kannustimelta! 🙂