Mitä? Että rukoilisin? Siis minä vai?
Millään ei juuri tällä hetkellä kyllä ehtisi:
pitäsi löytää taas jostain uusi pätkä töitä
kylpyhuoneen hana vuotaa
laskuja on maksamatta
kaupassa pitäisi käydä, pyykkivuoro varata ja keittiön loisteputkikin räpsyy…
Niin ja on niitä suurempiakin murheita:
koronatilanne ei vaan ota hellittääkseen
oma terveydentila arveluttaa
huoli läheisistä painaa
Niin että nyt minun sitten pitäisi vielä tässä suoriutua rukouksestakin? En kyllä en jaksa en.
Vai voisiko se rukous ollakin enemmän elämäntapa viipyä rakastavan Isän kämmenillä?
Pysähtymistä, kuulostelua ja rauhoittumista.
Luottamusta siihen, että asioilla on tapana järjestyä.
Adventin aikaa, Herran tulemuksen riemullista odottamista.